Taru Garthwaiten kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin syyskuussa 2024 Turun yliopistossa. Heinäkuussa 2024 hän puhui tutkimuksestaan Glasgowssa liikuntatieteiden alan Euroopan konferenssissa. TYKS-säätiö mahdollisti osallistumisen matka-apurahalla.
”Liian pitkä istuminen on haitaksi terveydelle. Jo pienillä valinnoilla ja liikkeen lisäämisellä arkeen pitkäkestoisen istumisen sijaan voi olla terveydelle merkitystä vähän liikkuvilla. Aina ei tarvita hikiliikuntaa. Istumisen vähentämisestä ja kevyenkin liikkumisen lisäämisestä voi olla etua aineenvaihdunnalle, vaikkei kunto tai paino muuttuisikaan tai liikkumissuositukset täyttyisivätkään. Pienelläkin lisällä on merkitystä.”
Garthwaiten oma liikuntaharrastus on vienyt tutkijan tielle, ensin ravitsemustieteen ja liikuntalääketieteen opinnoissa ja viimeksi väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa vuodesta 2021.
Terveys ja liikunta ovat pitkäaikaisia kiinnostuksen ja intohimon kohteitani. Yli 20-vuotisen kilpakoripallotaustani aikana kiinnostuin ravinnon ja liikunnan valintojen ja tekojen vaikutuksesta terveyteen niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Halusin myös tietää mitä kehossa tapahtuu fysiologisesti liikunnan aikana. Päädyin ensin opiskelemaan ravitsemustieteitä ja toteuttamaan unelmani yliopistokoripallon pelaamisesta Floridassa, Yhdysvalloissa, jossa on loistavat mahdollisuudet yhdistää korkean tason kilpaurheilu opiskeluun. Sen jälkeen oli luontaista jatkaa liikuntalääketieteen maisteriopintoihin Jyväskylässä ja edelleen kliinisen fysiologian jatko-opintoihin Turussa.
Väitöskirjan tutkimusaihe valikoitui maisteriopintojen tutkimusharjoittelun ja graduprojektin kautta.
Arkeemme vahvasti kuuluvan istumisen fysiologisten vaikutusten tutkiminen on tärkeää terveyden edistämisen kannalta. Elintapasairaudet ovat suuri kansanterveydellinen ongelma, joten on tärkeää selvittää elintapojen ja arjessa tehtävien valintojen vaikutusta terveyteen. Istumisen on tunnistettu olevan haitallista terveydelle, mutta aiheesta tarvitaan paljon lisää tutkimustietoa, jotta liikkumissuositusten lisäksi voidaan tehdä istumista koskevia terveyssuosituksia, joista voisi olla kansanterveydellistä hyötyä.
Garthwaiten väitöstutkimus on osa Valtakunnallisen PET-keskuksen (Turun yliopiston, Åbo Akademin ja TYKSin yhteisen tutkimuskeskuksen) ja UKK-instituutin yhteistä hanketta.
Mittauksissa oli mukana iso joukko tutkijoita yliopiston ja Tyksin eri laitoksilta/osastoilta (mm. kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, biolääketiede, biostatistiikka). Projektin päätutkija ja väitöskirjan ohjaajani on dosentti, akatemiatutkija Ilkka Heinonen ja toinen ohjaajani on PET-keskuksen johtaja, professori Juhani Knuuti. Lisäksi väitöstutkimuksen ydinryhmään kuului kolme muuta väitöskirjatutkijaa.
Glasgowin konferenssi
The Annual Congress of the European College of Sport Science -konferenssi on korkeatasoinen ja yksi merkittävimmistä kansainvälisistä liikuntatieteiden tapahtumista vuosittain. Siellä on tuhansia osallistujia ja valtava määrä huippututkijoiden ja asiantuntijoiden esityksiä ympäri maailmaa. Konferenssin erityispiirre on alalla arvostettu, kovatasoinen nuorten tutkijoiden kilpailu, johon osallistuin, ja vaikka istumisen vähentämisen vaikutuksia rasvakudoksen sokeriaineenvaihduntaan käsittelevä abstraktini ei päässytkään kilpailussa ensimmäistä vaihetta pidemmälle, oli hienoa päästä pitämään suullinen esitys kansainvälisessä ympäristössä.
Olen aiemmin esitellyt tutkimukseni tuloksia yhteensä 12 kansallisessa ja kansainvälisessä konferenssissa. Olen aiemmin osallistunut myös Glasgown tapahtumaa vastaavaan American College of Sport Science Annual Meeting-konferenssiin Denverissä ja Bostonissa. On ollut mielenkiintoista saada kokemusta molemmista, Yhdysvaltojen ja Euroopan perspektiivistä alalla.
Konferenssit ja tieteelliset tapahtumat ovat olennainen osa tutkijan uraa tutkimustiedon levittämisen, oppimisen, kokemuksen kerryttämisen ja verkostoitumisen kannalta.
Harmillisesti juuri väitöstutkimukseni alussa iskeneen koronapandemian vuoksi mahdollisuus tähän jäi kuitenkin puuttumaan pitkäksi aikaa, kun tapahtumat muutettiin virtuaaliseksi. Nyt oli sitäkin arvokkaampaa päästä osallistumaan paikan päällä; keskustelut, kohtaamiset ja uudet tuttavuudet ovatkin mielestäni osa konferenssien parasta antia.
Isoissa kansainvälisissä tapahtumissa on samanaikaisesti käynnissä niin monia mielenkiintoisia sessioita ja esityksiä, että valinnanvaikeus iskee.
Valitsin ohjelmasta lähinnä energia-aineenvaihduntaa, liikkumisen terveysvaikutuksia ja fysiologisia mekanismeja koskevia esityksiä. Oli todella arvokasta päästä oppimaan uusinta tutkimustietoa liikuntatieteistä. Uuden oppimisen, muiden esitysten seuraamisen ja verkostoitumisen lisäksi konferenssista jäi käteen arvokasta esiintymiskokemusta, kun pääsin esittelemään tutkimukseni tuloksia liikunta & diabetes -sessiossa. Aiemmista konferenssiesiintymisistä huolimatta Glasgow jäi mieleen onnistuneimpana suullisena esityksenäni. Yksi tärkeimmistä anneista olikin esiintymisen harjoittelu ja uusimman tutkimustiedon päivittäminen,’. Niistä oli apua parin kuukauden päästä seuranneeseen väitöstilaisuuteeni valmistautumisessa.
Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva, antoisa, opettavainen ja inspiroiva konferenssimatka, joka antoi uutta perspektiiviä ja intoa oman tutkijanurani alulle. TYKS-säätiön tuella, osallistumismaksuun ja matkakuluihin käytetyllä apurahalla, oli merkittävä rooli matkan toteutumisen kannalta.
Lisäksi on mahtavaa, jos konferenssiohjelmalta ehtii, tutustua uusiin paikkoihin ja kulttuureihin konferenssimatkoilla. Ryhmämme väitöskirjatutkijoiden kanssa matkustaessamme olemme ottaneet tavaksi käydä mm. patikoimassa kansallispuistoissa ja seuraamassa paikallisia urheilutapahtumia.