Haimasyövän diagnosoiminen on vaikeaa, koska se etenee yleensä pitkälle oireitta. Sini Keskinen tutkii väitöskirjassaan perinnöllistä haimasyöpäalttiutta, jotta riskissä olevia henkilöitä pystyttäisiin seuraamaan ja löytämään syöpä ajoissa.
Haimasyövän ennuste on huono, joten se on yksi yleisimpiä kuolemaan johtavia syöpätauteja Suomessa. Yleensä haimasyöpä todetaan vasta levinneessä vaiheessa. Varhainen toteaminen olisi tärkeää, jotta leikkaus ja hoidot voitaisiin aloittaa ajoissa. Jopa 10–15 prosenttia kaikista haimasyövistä johtuu perinnöllisestä haimasyöpäalttiudesta. Alttiuden tunnistaminen on tärkeää, jotta riskissä olevat henkilöt voidaan ohjata asianmukaiseen seurantaan.
Tutkimusaiheeni valikoitui kohdatessani erikoistumisvaiheessa perinnöllisyyslääketieteen poliklinikalla henkilöitä, jotka kuuluvat perinnöllisen haimasyöpäalttiuden sukuihin. Läheisiä ystäviänikin kuuluu yhteen suvuista, mikä lisäsi ammatilliseen näkökulmaan henkilökohtaisen sisäisen motivaation. Läheisten suru haimasyöpään menehtyneistä ja pelko omasta tai sukulaisen sairastumisesta vaikutti minuun syvästi. Oli vaikeaa kertoa, että emme tiedä, mikä on suvuittain esiintyvän perinnöllisen haimasyöpäalttiuden syy. Lisäksi haimasyövän ennusteen lohduttomuus herätti miettimään, emmekö aidosti pysty tekemään mitään, etteivät nämä nyt terveet henkilöt menehtyisi tulevaisuudessa haimasyöpään. Tuolloin Suomessa ei ollut vielä kansallista yhteisymmärrystä siitä, ketä pitäisi seurata ja millä tavalla eikä käynnissä ollut tutkimuksia perinnöllisen haimasyöpäalttiuden etiologian selvittämiseksi.
Perinnöllinen haimasyöpäalttius voi liittyä tunnettuihin syöpäalttiusoireyhtymiin tai perinnölliseen haimatulehdukseen, jolloin geenivirhettä kantava henkilö voidaan ohjata säännölliseen seurantaan. Perinnöllinen haimasyöpäalttius voi myös esiintyä suvuittain ilman tunnettua geneettistä etiologiaa.
Vaikka haimasyöpään sairastuneiden lähisukulaiset voidaan ohjata seurantaan, emme voi olla varmoja, ketkä suvusta ovat aidosti riskissä sairastua, kun etiologia on tuntematon. Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää suvuittain esiintyvän haimasyöpäalttiuden geneettistä etiologiaa, jotta lähisukulaisten riskiä voidaan määritellä yksilöllisemmin ja oikeat riskissä olevat henkilöt voidaan ohjata seurantaan. Seurannan oikeanlaisella ja oikeanaikaisella kohdentamisella voi olla myös suuri kustannusvaikuttavuus, selvittää Sini Keskinen.
Jotta haimasyöpä pystytään parantamaan, se tulee löytää ja leikata erittäin varhaisessa vaiheessa. Siksi on tärkeää tutkia, onko suuressa riskissä olevien henkilöiden seuranta aidosti tehokasta eli saadaanko haimasyöpä varhaisemmin kiinni ja voidaanko seurannalla vaikuttaa henkilön elinaikaan. Tehottomat seurannat aiheuttavat turhaa huolta ja ovat yhteiskunnalle kalliita.
Kliinistä työtä ja tutkimusta
Sini Keskinen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2016 ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2025. Hän toimii perinnöllisyyslääkärinä Genomiikan laboratoriossa Tyksissä. Puolet työajasta kuluu synnynnäisten aineenvaihduntasairauksien seulontakeskus Saskessa ja puolet lääketieteellisen genetiikan laboratoriossa. Saskessa työhön kuuluu seulonnan tulosten tulkinta ja raportointi lastenlääkäreille. Lääketieteellisen genetiikan työnä hän laatii geneettisten tutkimusten lausuntoja yhdessä sairaalageneetikkojen kanssa sekä suunnittelee ja kokoaa geenipaneelitutkimuksia. Toiminnan kehittäminen ja asiantuntijana toimiminen erilaisissa paikallisissa ja kansallisissa työryhmissä on tärkeä osa työtä.
Olen aktiivisesti mukana mm. Läntisen syöpäkeskus FICANWestin kliinisessä johtoryhmässä, STM:n tukeman yksilöllisen lääketieteen ohjelman osahankkeessa 7, Harvinaiset syövät ja syöpäalttiusoireyhtymät -hankkeessa ja perinnöllisyyslääkärien syöpätyöryhmässä. Uutena kansallisena hankkeena olen ollut suunnittelemassa ja perustamassa Kansallista molekyyliprofiloinnin ryhmää, jonka tavoitteena on koota laaja asiantuntijaverkosto eri syöpätautien hoidon ja diagnostiikan aloilta ja julkaista yhteiset kansalliset molekyyliprofilointisuositukset ja toimintatavat syöpien molekyylidiagnostiikkaan. Tavoitteena on mahdollistaa potilaiden yhdenvertainen hoito kansallisesti.
Tutkijan työ alkoi vuonna 2020, jolloin Keskinen oli yhdessä Tyksin lastenneurologian ja kliinisen genetiikan erikoislääkärin Hannele Koillisen ja professori Minna Pöyhösen kanssa kokoamassa tutkimusryhmää perinnöllisen haimasyöpäalttiuden etiologian selvittämiseksi. Vuonna 2022 Keskinen aloitti väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa ja Koillinen ja Pöyhönen ovat nyt hänen väitöskirjatyönsä ohjaajia.
Ensimmäisenä aloitettu osatyö on prospektiivinen tutkimus, jossa selvitän suvuittain esiintyvän perinnöllisen haimasyöpäalttiuden geneettistä etiologiaa hyödyntämällä eksomisekvensointia. Toisessa osatyössä tutkin retrospektiivisesti Varhan alueella hoidettuja haimasyöpään sairastuneita potilaita, joilla on todettu perinnöllinen haimasyöpäalttius. Kolmas osatyö on systemaattinen katsaus ja meta-analyysi perinnöllisen haimasyöpäalttiuden seurannan tehokkuudesta. Neljännessä osatyössä tutkin yksittäisen suvun perinnöllistä haimasyöpäalttiutta ja hyödynnän koko genomin long-read sekvensointia.
Kansallista ja pohjoismaista yhteistyöt
Väitöskirjatutkimuksen myötä Keskisestä on tullut perinnöllisen haimasyöpäalttiuden käytetty asiantuntija Suomessa.
Vuonna 2022 minua pyydettiin johtamaan kansallista perinnöllisen haimasyöpäalttiuden työryhmää, jossa olemme tehneet aktiivisesti työtä aiheemme näkyvyyden lisäämiseksi. Tärkein saavutuksemme on ensimmäinen kansallinen perinnöllisen haimasyöpäalttiuden seurantasuositus, joka julkaistiin Lääkärilehdessä vuonna 2024. Suosituksen avulla kohderyhmässä olevat potilaat pääsevät säännölliseen kuvantamisseurantaan ja olemme saaneet yhtenäistettyä seurannan kansallisesti. Työryhmämme on vuodesta 2024 ollut nimeltään ”Finnish Familial and Hereditary Pancreatic Cancer (FinFHPC) Consortium”. Konsortiomme yhtenä hankkeena johdan kansallista FinFHPC tutkimusta, jonka tavoitteena on jatkossa tutkia seurannan tehokkuutta ja psykologisia vaikutuksia sekä mahdollistaa tulevaisuudessa biomarkkereiden ja tekoälyavusteisten sovellusten kehittäminen haimasyövän varhaiseen diagnostiikkaan.
Vuonna 2025 kansallinen tutkimus- ja kehitystyö laajeni pohjoismaiselle tasolle, kun FinFHPC konsortion rinnalle perustettiin Keskisen johtama NordFHPC konsortio, johon rekrytoitiin asiantuntijoita jokaisesta Pohjoismaasta. NordFHPC konsortion tavoitteena on yhdenvertaistaa perinnöllisen haimasyöpäalttiuden seuranta luomalla yhteiset pohjoismaiset seurantasuositukset.
Väitöskirjani kolmas osatyö on systemaattinen katsaus ja meta-analyysi, jonka olemme tehneet NordFHPC konsortion ohjausryhmän kanssa. Systemaattinen katsaus ja pohjoismainen kyselytutkimus tämänhetkisistä seurantakäytännöistä eri Pohjoismaissa toimivat pohjana tuleville yhteisille seurantasuosituksille. NordFHPC konsortion tavoitteena on myös standardoida seurantatutkimusten potilastietojen ja näytteiden kerääminen tulevaisuuden yhteistyöprojekteja silmällä pitäen sekä luoda virtuaalinen biopankki yhteisiä biomarkkeritutkimuksia varten.
Perinnöllisen haimasyöpäalttiuden projektien lisäksi Keskinen on julkaissut useita artikkeleita kliinisessä työssään kohtaamistaan mielenkiintoisista ja harvinaisista potilastapauksista yhteistyössä hoidoissa mukana olleiden ammattilaisten kanssa.
Etiologian tunteminen ohjaamaan seurantaa
Haimasyöpäalttiuden syntytavan selvittäminen vaikuttaa käytännössä sukulaisten geenitutkimusmahdollisuuksiin ja yksilöllisen riskin arviointiin. Tiedolla on myös merkitystä seurannan alkamisikään ja seurantamenetelmän valintaan. Lisäksi geneettisen syntytavan selvittäminen vapauttaa turhasta seurannasta ne henkilöt, jotka eivät ole perineet perinnölliseen haimasyöpäalttiuteen liittyvää geenivirhettä.
Mikäli etiologiaa ei tunneta, joudumme seuraamaan kaikkia suuressa riskissä olevia lähisukulaisia varmuudeksi. Seurannan tehokkuutta arvioivalla tutkimuksella saamme tietoa siitä, mitä riskiryhmää kannattaa seurata, ja mitä ei, minkä ikäisenä seuranta kannattaa aloittaa ja kuinka tehokas käytetty seurantamenetelmä on.
Sini Keskinen tekee tutkimustyötä eri työryhmissä riippuen tutkimusprojektista.
Väitöskirjaohjaajat ovat tärkeässä roolissa ja saan heihin yhteyden nopeasti. Käymme paljon arkipäiväisiäkin tutkimukseen liittyviä asioita läpi yhdessä, ja he ovat olleet tukena koko matkalla. Lisäksi tutkimusryhmiin kuuluu erilaisia asiantuntijoita eri aloilta, joiden kanssa on ollut mahtavaa ja opettavaista työskennellä. Erityisesti nostan esiin biostatistikon tärkeän merkityksen tutkimusryhmässä, sen olen ehkä tajunnut vasta tutkimukseni edetessä.
Tutkijaurani on ollut moniulotteinen. Kaikissa tutkimusprojekteissa olen luonut asiantuntijaverkostoja tutkimusaiheen ympärille ja tehnyt yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijayhteistyö paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on antoisaa ja siinä oppii aina jotain uutta. Yhteistyö kehittää ajattelemaan asioita monelta eri kantilta ja huomaamaan, että harvoin mikään on mustavalkoista. Hyvässä ryhmässä on lämmin yhteishenki ja rento ilmapiiri, jotta ihmiset uskaltavat keskustella asioista avoimesti ja tuoda omia mielipiteitään esiin.
Tutkijan päivä
Käytännössä Sini Keskisen tutkijantyö tapahtuu samassa toimistossa kuin normaali työpäiväkin, työn luonne vain muuttuu. Tutkijan päivä on vaihteleva – kokouksia ja useamman projektin edistämistä samanaikaisesti.
Välillä tuntuu, että tutkimusvapailla työ on jopa hektisempää kuin normaalissa työssä, koska on ns. monta rautaa tulessa samaan aikaan. Tutkijan päivässä on kuitenkin joustoa eli ei ole tiettyä tarkkaa aikataulua ja rytmiä vaan voi soveltaa aikataulua päivän mittaan. Yritän tehdä pääosan tutkimuksesta tutkimusvapailla, mutta tutkimustunteja valuu väkisin työn oheen ja iltatöiksi. Deadlinet apurahoihin on hoidettava silloin, kun ne tulevat eteen.
Pitkät tutkimusvapaat tukevat tutkimustyötä. Tyks-säätiön rahoituksella on ollut suuri merkitys ja olen erittäin kiitollinen siitä, että säätiö on rahoittanut tutkimustani jo kolmesti. Apurahat mahdollistavat virkavapaan omasta työstä, jolloin voin keskittyä ainoastaan tutkimukseen. Oman työn ohella tai iltatöinä työskentely on kuluttavaa ja pidemmän päälle liian raskasta.
Väitöskirjatutkimuksen kolme osatyötä ovat samaa aikaa tekeillä: kaksi ovat juuri viimeisellä kommenttikierroksella ja kolmas on analyysivaiheessa.
Tavoitteena on saada vähintään kolme osatyötä valmiiksi ja julkaistuksi viimeistään alkuvuodesta 2027, jonka jälkeen alan työstää johdantoa ja yhteenvetoa. Väitös on ajankohtainen aikaisintaan syksyllä 2027. FinFHPC tutkimus on saanut Varhan eettisestä toimikunnasta myönteisen lausunnon keväällä 2026 ja potilaiden rekrytointi voidaan toivottavasti aloittaa loppuvuodesta. NordFHPC konsortion toimintaan haemme suurta eurooppalaista apurahaa nyt syksyllä. Kirjoitamme systemaattisen katsauksen jälkeen kyselytutkimuksesta todennäköisesti vielä artikkelin lehteen ja lopulta julkaisemme yhdessä pohjoismaiset seurantasuositukset.
Sini Keskinen tiedostaa, että perinnöllisyyslääkärin ja tutkijan uran lisäksi on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja muistaa nauttia elämästä.
Minulle se tarkoittaa pieniä rentoutumisen hetkiä arjen myllerryksessä, lenkkejä koiran kanssa, urheilua, puutarhan hoitoa sekä ajanviettoa ystävien ja puolison seurassa. Kaikista paras maadoituskeino raskaan päivän jälkeen on kuitenkin omat 4- ja 6-vuotiaat lapset. Heidän kanssaan ei kerkeä pohtimaan artikkelista saatuja haastavia kommentteja tai pitkää to do -listaa vaan voi vain olla ja leikkiä siinä hetkessä.
