Näin teet testamentin

Omaisuuden testamenttaaminen on ainut tapa järjestellä kuoleman jälkeistä omaisuuden jakoa mieleisekseen sekä pienentää veroseuraamuksia. Moni alkaakin miettiä oman omaisuutensa jakamiseen liittyviä kysymyksiä iän karttuessa. Testamentin tarpeellisuutta kannattaisi kuitenkin harkita jo hyvissä ajoin, eikä oikeastaan liian aikaista ole koskaan. Raha tai omaisuus eivät ehkä ole mielessä siinä vaiheessa, kun edessä kohtaavat esimerkiksi yllättävät sairaudet. Ongelmat alkavat kuitenkin siinä kohtaa, kun pitäisi päättää kuka saa ja mitä, eikä perinnönjättäjän omasta tahdosta ole ehkä enää minkäänlaista selvitystä saatavissa. Mikäli ei vielä ole aivan varma siitä, mitä testamentissaan haluaa määrätä, kannattaa ottaa huomioon, että yksipuolisena oikeustoimena testamentin muuttaminen on aina mahdollista. Mielensä saa siis muuttaa vaikka useammankin kerran.

Mahdollisia testamenttimääräyksiä on lähes loputtomasti ja erilaisia ehtotyyppejä voidaan myös yhdistellä. Ennen kuin alkaa kirjoittaa omaa viimeistä tahtoaan ruutupaperille, kannattaa selvittää itselleen selkeästi se, mikä haluttu lopputulos on. Perinteisesti testamentit on jaettu kahteen päätyyppiin: omistus- ja hallintaoikeustestamenttiin. Omistusoikeustestamentit voidaan vielä jakaa täysiin sekä rajoitettuihin omistusoikeustestamentteihin. Rajoitetussa omistusoikeustestamentissa määrätään omaisuuden toissijaisesta saajasta. Tällä tavalla varaudutaan esimerkiksi siihen, että ensisijainen saaja onkin menehtynyt jo ennen testamentintekijää. Toisaalta toissijaismääräys rajoittaa omaisuuden saajan omistusoikeutta siten, ettei saajalla ole oikeutta syrjäyttää toissijaismääräystä tekemällä peritystä omaisuudesta uutta testamenttia. Täysi omistusoikeustestamentti taas tarkoittaa sanamuotonsa mukaisesti rajoittamatonta oikeutta omaisuuteen.

Vielä voidaan erottaa omaksi testamenttityypikseen keskinäinen testamentti, jonka perinteisesti aviopuolisot tekevät keskenään. Keskinäinen testamentti voi antaa puolisolle täyden omistusoikeuden tai hallintaoikeuden. Keskinäisessä testamentissa voidaan esittää myös toive siitä, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa ensiksi kuolleen jälkeen. Vaikka oikeutta lakiosaan ei voida sulkea kokonaan pois, erilaisten toiveiden esittäminen on aina mahdollista. Eri testamenteissa on myös mahdollista käyttää erilaisia ehdollisia määräyksiä, jolloin testamentinsaajan on esimeriksi täytettävä tietyt edellytykset tai toimittava tietyllä tavalla saadakseen omaisuuden testamentin nojalla.

Testamentinsaajan osalta on hyvä muistaa, että mikäli testamentintekijällä on rintaperillisiä, eli lapsia tai muita alenevassa polvessa olevia perijöitä, tulee näiden oikeus lakiosaan ottaa huomioon testamenttia laadittaessa. Tässä kohtaa on syytä myös oikaista se usein ilmenevä väärinkäsitys, että kaikilla lakimääräisillä perillisillä olisi oikeus lakiosaan. Näin ei ole, vaan lakiosa kuuluu vain suoraan alenevassa polvessa oleville perillisille (lapset, lasten lapset jne.). Lakiosa on puolet rintaperilliselle kuuluvasta perintöosasta eikä sitä voida testamentein sivuuttaa.

Testamenttia laatiessa kannattaa myös pohtia sitä, haluaako sulkea perillisten puolisoiden avio-oikeuden pois. Avio-oikeuden poissulkeminen on mahdollista myös silloin, kun testamentin tekijä ja testamentinsaaja eivät ole mitään sukua keskenään. Tämä onkin ainut vaihtoehto silloin, kun perittävä haluaa, ettei perintö valu oman suvun ulkopuolelle. Ilman testamenttia avio-oikeuden poissulkeminen ei perimystilanteissa ole mahdollista.

Myös ennakkoperintöjen ja muiden luovutusten osalta kannattaa testamentin tekijän selvittää itselleen, mitä on aikaisemmin annettu ja miksi. Rintaperilliselle annettu lahjoitus oletetaan aina ennakkoperinnöksi, ellei lahjakirjassa toisin määrätä. Testamentissa voi olla tarpeen mainita tällaiset luovutukset ja se, mitä testamenttaaja on luovutuksen tehtyään tarkoittanut.

Verotukselliselta kannalta tulee huomata, että esimerkiksi omistusoikeustestamentin saaja joutuu maksamaan koko saannostaan perintöveron. Mikäli puolisot ovat tehneet keskinäisen täyden omistusoikeustestamentin, saattaa lopputulos muodostua ns. kaksinkertaisen verotuksen vuoksi epätarkoituksenmukaiseksi (ensin leski maksaa saamastaan omaisuudesta perintöveron ja omaisuuden siirtyessä lapsille he joutuvat maksamaan samasta omaisuuserästä uudelleen veroa).

Lesken aseman turvaamiseksi yleensä puolisoille riittääkin hallintaoikeustestamentti, joka takaa saajalleen oikeuden käyttää ja esimerkiksi vuokrata omaisuutta vapaasti. Pelkkä käyttö ja hallinta ei perusta perintöverovelvollisuutta eikä lesken tarvitse maksaa lainkaan perintöveroa. Sen sijaan perimysjärjestyksen mukaiset perijät, usein lapset, saavat omistusoikeuden jo lesken eläessä, ja maksavat perintöveron. Lapset joutuvat siis maksamaan veron, mutta eivät voi maksaa veroa ilman lesken suostumusta esimerkiksi saamillaan rahavaroilla. Lasten veron määrää vähentää kuitenkin lesken käyttöoikeuden arvo. Leski joutuu luonnollisesti säilyttämään omaisuutta huolellisesti perillisten lukuun. Omaisuuden myynti on mahdollista vain lesken ja lasten yhteisellä päätöksellä.

Vuosien 2008 ja 2009 alussa tehtyjen perintöverouudistusten myötä verottoman perinnön raja nousi 20.000 euroon ja puolisovähennys 60.000 euroon. Näin ollen leski voi periä omaisuutta jopa 80.000 euron arvosta verotta.

Lapsettomien henkilöiden tulisi myös ottaa huomioon, että mikäli muitakaan lakimääräisiä perillisiä ei ole, menee jäämistö valtiolle. Varsinkin tällaisessa tilanteessa moni haluaakin varmistaa jäämistönsä päätyvän hyvään tarkoitukseen. Testamentin voi tehdä vaikkapa jonkin yleishyödyllisen tahon hyväksi.

Kun testamentin ehdot alkavat olla selvillä, tulee vielä muistaa, että testamentti on laadittava tietyssä laissa säädetyssä muodossa. Se on tehtävä kirjallisesti kahden esteettömän todistajan yhtäaikaisesti läsnä ollessa. Todistajien on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Jos näitä määräyksiä ei ole noudatettu, testamentti voidaan kanteen johdosta julistaa pätemättömäksi. Oikeuskäytännössä muotosäännöstä on sovellettu ankarasti. Alkuperäinen testamentti tulee säilyttää huolellisesti, esim. pankin tallelokerossa. Testamentinsaaja ei voi vedota pelkkään testamentin kopioon.

Kaiken tämän jälkeen voidaan todeta, että ennen lakimiehen pakeille tulemista testamentintekijän kannattaa aina selvittää viimeinen tahtonsa itselleen. Lakimies voi aina tarjota erilaisia vaihtoehtoja, mutta tärkeää on myös itse tuoda esille se, miten toivoo kunkin tahon aseman järjestyvän kuoleman jälkeen. Ja toisaalta silloin, kun oma tahto on hyvinkin kirkkaana mielessä, kannattaa oman tahdon toteutuminen aina varmistaa käyttämällä asiassa asiantuntevan asianajajan apua.

Anna Oksanen
Oik. maist.
Asianajotoimisto Laakso, Lukander & Ruohola Oy